VORNA - Tyhjyys on tyyni (official video)

Taken from the new VORNA album “Sateet palata saavat“ - out September 27th on Lifeforce Records. Order the new album here on limited 2LP, CD, Digital: Actors: Niko Udd Sonja Halla-aho Director & Editor: Arttu Järvisalo Cinematographer & Colorist: Valtteri Piira Focus Puller: Aleksi Tilli Thanks: Petri Anttonen / Angel Films Stefan Lüdicke / Lifeforce Records Iiro Laitinen Hannu Järvisalo Henri Lammintausta Vesa Salovaara Mikael Vanninen Lyrics (english translation below): Tyhjyys on tyyni Toivoo vähemmän surkeutta ja kääntyy kun maailma palaa mutta saako enemmän mielenrauhaa jos ei elä toden ehdoin Etsii enemmän tarkoitusta ja löytää viereen uuden armaan mutta onko vähemmän eksyksissä jos ei ole siellä yksin Tyhjyyteen tuijottaa päivästä päivään pakoon huolta jota ei ota vaivoikseen ja tyhjyys on tyyni Syyllisyys hälvenee teoista, joita mieli pukee kauniimpiin vaatteisiin ja vastuu on jonkun muun Ja lopulta kun vanhat seinät vahvat viimein ahtaaksi käyvät vanhat harhat salaa seinät painavat kasaan ja vahvan heikkona ajaa kotiin pelkoon ja häpeään katkeruuteen katuvaan Minuuteen riutuvaan sateet palata saavat Maljaansa vuotavaan suru kättä käyttämään Tyhjyyteen tuijottaa päivästä päivään pakoon huolta jota ei ota vaivoikseen ja tyhjyys on tyyni Syyllisyys hälvenee teoista, joita mieli pukee kauniimpiin vaatteisiin ja vastuu on jonkun muun --- The Void is Serene Yearns for less misery and turns away when the world burns but does one gain any more peace of mind if he does not live according to reality Searches for more purpose and finds a new beloved to share his days with but is one any less adrift if he is not there alone Staring into the void day after day, evading burden that he does not wish to carry and the void is serene Guilt subsides from acts, which the mind dresses in the most beautiful of garments and the responsibility is for someone else to bear And finally when the age-old sturdy walls at long last become too confined the old delusions secretly press the walls down and drive the strong home in weakness into anxiety and shame to remorseful bitterness Into a languishing self the rains shall return Into its leaky chalice the sorrow to offer its helping hand Staring into the void day after day, evading burden that he does not wish to carry and the void is serene Guilt subsides from acts, which the mind dresses in the most beautiful of garments and the responsibility is for someone else to bear