Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet / Jakaranda

Kaltereiden takaa kasvot ihmisen nään. Itku tyrmän onkaloista kaikuu pimeään ja rauhattomaan uneensa hän nukkuu. Kuka huomispäivän jälleen takaisin tois? Ihmisarvo myydään tänään halvalla pois ja avunhuudot kyynelkaasuun hukkuu. Lasittunein silmin äiti etsii lapsiaan. Häneltä on sota kaiken vienyt mukanaan ja miehensä hän kaatuneen kuuli. Kädet, joiden Luoja kerran käski rakastaa levittävät vihaa, aiheuttavat kuolemaa ja raunioissa vaikeroi tuuli. Ja Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä itkua, eikä parkua, eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. Ja Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään eikä nälkää ole enää oleva, eikä janoa, eikä sotia, eikä vihaa ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. Pieni lapsi seisoo tyhjä kuppi kädessään. Siinä kaikki eväät jotka hän sai elämään ja aurinko laskeutuu hiljaa. Ehkä ensi vuonna jälleen sateita on, ehkä ensi vuonna ruoho peittää aavikon. Ehkä ensi vuonna saamme viljaa. Ja Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä itkua, eikä parkua, eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. Ja Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään eikä nälkää ole enää oleva, eikä janoa, eikä sotia, eikä vihaa ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. Pekka Simojoki Jakaranda