Kultain linna.
Suuri Isä Oman Pojan lähetti,
Hänen suvahus tuli päälle maan.
Ristil koolemal, kooleman voitti,
jot synniin maailma noisi elon vart.
Golgofal kaatui Hänen pyhän veren,
minnua ja sinnua peräst,
Isän suvahus, jot oli avattu
ja ottaa pelastuksen Jumalast.
Taivaas on tarha, aima kaunis maa
Minnuakii veep sinne Jumala.
Usol pääsen Taivahisse linnaa,
Jesuksenka leenen seel miä.
Kunis elämmä tääl koekkehis,
Pyhä Henki kottii meitä veep.
Samal kuinkii peenis kärsimyksis,
antaa meille täyn onnia.
Kaunis Jerusalmi kultain, taivahiin.
Hänen valo on pyhä Jumala.
Voonnain on siin lamppu ikin ja pyhä.
Pelastaneet leenööt seel kera.
Köyhä olin synniin, mut nyt vappaa.
Pyhäl Verel Hänen puhastant.
Veest ja Henkest uuvest syntynt oon miä,
leenen seel, kus hallitsoo rauh